Sunnuntaina kävin Piinan kanssa treenaamassa ja hohoihaa, Piinis senkun mennä porskutti kuin juna, tokikin ihan omilla raiteillaan, ei oikeen lähtenyt mihinkään ohjaukseen mukaan...olo oli että great. Takasin ratsaille pääsemisen vuoksi kun olen Piinan kisoihin ilmottanut, tällä treeni määrällä mennään kisoihin siis treenaamaan .

Eilen alkoi meidän SM-ryhmän treenit ja kouluttajan ollessa myöhässä aattelin tehä omaa variaatiota radasta treenikaverin kommentoidessa. Noh, Piinis oli parempi. Ittellä taas ihan hukassa kaikki, millon oli käsi halvaantunut ja millon sitten töksähtelin, eli ei oikeen minkään moista yhteistä rytmiä. Nooh, iloinen fiilis silti jäi, Piina toimi hyvin.

Hurma, pieni metsänpeikko, oli mukana, ja kyllä huomaa että on talven ollu talviunilla täällä maalla, nyt kun oli äksöniä niin kyllä oli Hurmalla katteltaavaa ( ja haukuttavaa). Peiliin saapi kyllä katsoa. Hurma myös kävi sen verta kuumana tauoilla että päätti ruveta näpsimään, hyppäsi esim ilmaan leuan korkeudelle ja nappas leuasta, arggghh, eli jos pieni suloinen vesikoira on kovassa koulussa aksakentällä niin työstämme tätä.