Leiriviikonloppu takana ja ompas taas hyvät fiilikset ittellä. Treenit ittessään meni meiltä vaihtelevasti mutta kokonaisuudessaan nämä leirien annit ovat niin mahtavia että on taas ihana lähtee menemään etiäpäin työkaluja reppu pullollaan, osa vanhoja mutta jo repun pohjalle hautautuneita ja osa hieman uudempia tuttavuuksia.

Piiniksen kanssa esille nousi:

• Kepit; jääny selvästi kesken, eli keppikuuria leikaten, valssaten, törkäten jne..
• Irtoaminen; Irtoohan Piinis periaatteessa mutta yllättävästi tarvi apua sivusuunnassa irtoamisessa sekä eteenkin menemisessä jos oli vaihtoehtoja..eli vahvistusta!
• Kontakteja; hyvällä mallilla, vähän tahto jäädä sivuun eli treenit jatkuu

Ittellä mm.:

• hosuminen; hohoiijaa...menee välillä hosumiseks , se yksi askel tarvittas..
• varmistelu; jään likaa varmisteleen, ootteleen joka näkyy sitten seuraavassa kohdassa kiireenä..

Pakko vielä Piinistä kehasta että kyllä se vaan on mahtava reissukumppani, automatkat menee ihan heittämällä ja kyläpaikassakaan ei ollut mitään ongelmia vaikka majotauduttiin kerrostalossa niin Piinuli ei korvaansa lotkauttanu edes aamulehden tuloon. Ihana Piski !

Leirikavereitten kanssa sitten yön pimeinä tunteina saatiin aikaseks semmonen diili että Helmikuu vietetään hikisissä sekä herkuttomissa merkeissä, että näin, Piinis siis haastaa lukijansa myös Herkuttomaan HikiHelmikuuhun ( onneks on lyhyt kuukausi )