Kaiman kanssa sitten otattiin ja suhastiin Mikkeli cityyn kisareissulle...Ja huonoin lopputuloksin,aikas suuri hylly saadaan aikaseks tän sunnuntain meriiteillä :o). Mutta onneksi sekaan mahtu myös "hyviä" hyllyjä, tästä taas noustaan kyllä entistä ehompina.

Piinan palatakseni...Eka rata oli Kari Jalosen sangen mukava virtaviivaisen vauhdikas rata. Oma ohjaus oli aikas hyvää, muutamassa kohdassa rytmi hieman katkesi mutta onneksi taas löytyi. Keinun jälkeen oli kohta jossa koiran piti mennä hyppy este ns. tyhjään, ja aika etäälle...nooh..jälleen kerran en sitten ollut tarpeeksi huolellinen ja hieman oletin että se menee sinne vähemmälläkin viennillä..vaan eipäs mennytkään..tapojeni mukaisesti en tätä korjannut vaan jatkettiin matkaa ja ajattelin että Aan teen super hyvin..mutta Piinis oli eri mieltä joten palautin se takaisin Aalle.Tuli kyllä alas mutta ilman lupaa lähti.

Toinen rata oli aikas heti perään ja olisi pitänyt olla tarkempi, tai tuntea koira paremmin, lähdössä Piina nimittäin nousi ja en palnnut takasin istuulleen laittamaan, ei kuitenkaan siis karannut..mutta, voi hyvänen tähen että Piinis oli kuumana, tietyllä tapaa kuitenkin hyvin kuulolla mutta kuitenkin aikas suihkivainen. Ja sitten kontaktit..läpi juoksi niin että humahti :(. Nolla meillä kuitenkin oli alla mutta paketti hajosi sitten Aalle joka oli viimesiä esteitä kun aajttelin että tämän se KYLLÄ OTTAA niinkuin kuulukin ja ei ottanut ei joten hetkeksi herppannuin ja Piinis sitten teki ratkasunsa ja meni seuraavaan esteen ohi ja paineli putkeen väärästä päästä. Herkkä laji, ei voi muuta sanoa.

Mutta näin sitä oppii koirasta taas uutta. Olisi varmaan ollut viisaampaa ettei Piinaa olisi laittanutkaan autoon vaan ois kävelyttänyt sitä vaikka tuon pienen väliajan. Ja varmaan tuohon normaalista poikkeavaan "kuumuuteen" vaikutti myös se että Piinis joutu odottamaan koko aamun kisapaikalla autossa kun siis kolmosluokka kisaili aamun ja Piinin rata oli vasta noin yhden maissa. Nooh, spekuloidahhan aina voi mutta näin tällä(kin) kertaa. Nyt vaan kontaktihärpäke esille ja kurinpalautusta ;). Positiivista reisussa oli oma keskittyminen; selkeästi parempi fiilis oli ittellä mikä näkyi ohjauksessa ja että alut onnistuivat vaikka ei ihan niitä meidän mörköalkuja olleetkaan, ja molemmat radat olivat (kontakteja) lukuun ottamatta ns.hyviä hyllyjä enempi kun huonoja ;O).

Ja ai niin, illalla sitten huomasin että Piinallahan on juoksu alkanut :O ( odottelin sitä joulukuuksi..) , ilmankos meillä nuo koirat ovat taas harrastaneet tuota K-18 meinikiä keksenään.