Niin siittä rupeaa olemaan vuosi kun Piina astui elämäämme, viime vuonna messarin jälkeen suuntasin tuon pikku piskin kotio hakemaan. Ja päivääkään en oo katunut, tai no mitä nyt joskus on mielessä käynyt että mitäköhän tästä tuloo. Ei vaan, kyllä hyvän koiran olen saanut. Piina on oikein mukava ja reipas vesikoira, hieman vilkas tosin, mutta kaikin puolin täydellinen harrastuskaveri ja elinkumppani.

 

 Vähänkö oon lutunen..

 

 ..ja kovin terhakka..

 

..ja petojen sukua!

 

 

 

Aika lutunen vieläkin, vai mitä ;o)